Elämää sairaslevolla olevan virolaisen kanssa

Dreamer on kaiken kaikkiaan todella kiva hevonen. Sillä on paljon luonnetta ja on hyvin vireä ja viisas yksilö mutta silti se on aivan ihana. Mutta tässä kun sen energiaa ei ole päässyt purkamaan ratsastaessa niin arvatkaa vain millaista sen kanssa nyt on? Aloitetaan siitä kun herra pitäisi hakea tarhasta: Ennen tullut heti kiltisti vastaan, antanut kiinni ja tullut ulos tarhasta kiltisti. Nyt hän ei meinaa millään tulla ulos tarhasta vaikka miten komentaisit tai lahjoisit: Se sähkölanka varmasti tappaa hänet. Ja kun viimein otus on saatu ulos tarhasta ja se pitäisi saada käännettyä ympäri kujalle josta viedään talliin niin eihän hän uskalla siinä kääntyä, jommasta kummasta viereisestä tarhasta varmasti saa sähköiskun kun hän kääntyy, joten herra mieluummin peruuttaa koko matkan talliin (jossain vaiheessa saattaa itse todeta että peruuttaminen onkin ehkä vähän hankalaa ja sitten päättää ilmoittamatta kääntyä salamana ympäri jottei vain koskisi tarhoihin.

Tallissa sitten pitää puhista ja pöristä ihan kaikelle mahdolliselle ja vähän enemmänkin. Kuitenkin antaa harjata nätisti mutta välillä alkaa tökkiä ja kääntyilemään sua vastaan kun sinulla varmasti on taskuissa omenia tai muita herkkuja.

Sitten vuorossa se lempparikohta: Taluttaminen ulkona. Jos pitää valita niin ehdottomasti pihalla ja metsikössä talutan, siellä Repe tuijottelee ja pysähtelee ja pärisee kaikelle mutta tekee sen yleensä siinä vierellä itseäni häiritsemättä. Mutta mitä tapahtuu kun menen taluttamaan kentälle tai maneesiin: Siellähän on niin turvallista ja tylsää eikä mitään tuijotettavaa johon voisi energiansa kohdistaa joten mitä Dreamer voikaan tehdä: Alkaa tietenkin uhittelemaan taluttajaansa, tulla mua päin ja komentaessa alkaa pomppimaan, peruuttamaan tai saamaan "paniikkikohtauksia". Joten ehdottomasti talutan ulkona, suitset päässä, liinassa, hanskat ja raippa kädessä. Nyt olen alkanut tehdä paljon pysäyttelyjä yms jotta D saisi jotain tekemistä ja nyt onkin itseasiassa alkanut kävellä todella hienosti! Pysähtyy heti kun itse pysähdyn ja lähtee liikkeelle kun itse lähden, jee!

Eilen vein Dreamerin vesiboksiin, tarkoituksena pestä sen kuraiset ja paskaiset takajalat sekä häntä. Vesiboksi on ollut aina meidän isoin ongelma, aluksi ei voinut sitoa ollenkaan kiinni kun panikoitui täysin. Nyt on ollut kiinni molemmilta puolilta jo pari viikkoa. Siinä sitten kun olin jo pitkään hommaillut siinä niin kaveri tuli toteamaan että kylläpäs se on nätisti ja kyseli milloin sitä on voinut alkaa pitää kiinni. Tietenkin kehuin paljon kuinka D on nykyään NIIN nätisti tässä ettei ollenkaan ongelmaa. Vähän aikaa meni ja D sai yhtäkkiä jonkin paniikin ja alkoi fudimaan takajalalla päin hullun lailla kun vein letkua lähellekin :) hienoa, sitä saa mitä tilaa. Ei siitä  meinannut tulla mitään. No huomenna sitten harjoitellaan lisää, ehkä Dlle tuli paineita kun Jenna jäi siihen kuvaamaan sitä. Tai sitten hermostui kun alkoi olla iltaheinien aika. Katsotaan miten tänään sujuu.

Aluksi vain yksi kuva kun kone ei suostu tuomaan muita:)